Teoreettista taustaa

Yleiset ohjauksen tavoitteet

EASEL®-ohjaustyön yleiset tavoitteet on vahvistaa ohjattavan

  • itsetuntemusta
  • itsehallintaa
  • sosiaalista tilannetajua ja empatiaa
  • sosiaalisia taitoja
  • vastuullista päätöksentekoa, vanhemmuutta, johtajuutta jne.
  • esteettisten vaikuttavien kokemusten synnyttämä ilon kokemus

EASELin teoreettinen viitekehys

EASEL - ohjelmat rakentuvat samoista elementeistä, jotka tiedetään tutkitusti vaikuttaviksi aikuisten ja lasten sosioemotionaalisen oppimisen ja terapian ohjelmissa. Keskeinen tavoite työmuodon kehittämisessä on ollut mahdollistaa tavotteellisen tunnetaitojen vahvistamisen luontevana osana muuta ohjaus-, koulutus-, kasvatus- ja terapiatyöskentelyä. Kokemuksellisuuden vuoksi EASEL® sopii niillekin asiakkaille, jotka eivät koe hyötyvänsä ''pelkästä puhumisesta". Ohjauksen viitekehyksessä vaikuttavat erityisesti humanistinen ihmiskäsitys, sosiaalikonstruktivistinen oppimiskäsitys, dialogisuus, ratkaisukeskeisyys ja narratiivisuus, sosiodynaaminen ohjaus, perheterapia, kiintymyskeskeinen kehityspsykoterapia, vuorovaikutteiset psykoterapiat ja mindfulness, tunnekasvatus (SEL), sosiaalinen neurotiede, sekä kokemuksellinen oppiminen, elämys- ja Montessori-pedagogiikka.

Koska EASELin näkökulma on minä ja minä suhteessa toisiin, EASELin periaatteita löytyy lähes kaikista teoreettisista terapian ja ohjaustyön malleista. EASEL hakeutuu ihmisyyden ja yhdessä elämisen ydinkysymyksiin. Siksi se on sovellettavissa niin moneen ja eri koulukunnista tulevat ihmissuhdetyön ammattilaiset löytävät siihen oman lähestymiskulmansa. Kokemuksellisuus sisältää ohjaajan erityisosaamisesta ja asiakkaan tarpeista riippuen esim. arkielämän tilanteita pyörän kunnostamisesta ruoanlaittoon, leikkiä, taidetoimintaa, luontoseikkailua, ja portaittain eteneviä eläinavusteisia vuorovaikutusharjoituksia. Keskeistä niissä on, että aidoissa tilanteissa päästään työstämään asiakkaan henkilökohtaisia tavoitteita ja samalla tietoisesti vahvistamaan ohjattavan itsetuntemusta, itsehallintaa, sosiaalista tilannetajua ja empatiaa, sosiaalisia taitoja ja vastuullista päätöksentekoa sekä esteettisten, vaikuttavien kokemusten synnyttämän ilon kokemus. 

EASELin taustalla on näkemys, että psykososiaalisen kehityksen haasteet seuraavat ihmistä läpi elämän ja ihmissuhteiden ellei niitä myöhemmissä ihmissuhteissa saatavien korjaavien kokemusten tai mahdollisesti terapian avulla saada uudelleen työstettyä toimivampaan  lopputulokseen. EASELissä ohjaajan ei kuulu diagnosoida eikä tarvitse edes tietää ohjattavan menneisyydestä, ellei hän ole laillistettu mielenterveysalan ammattilainen ja kyseessä ole psykoterapeuttinen työskenetely. Tapaamiset sisältävät aina alkukeskustelun, psykoedukaatiivisia työkaluja, kokemuksellisen osuuden, ja prosessoinnin. Ohjaaja rakentaa näyttämön ja seuraa ohjattavan tahtiin portaittain etenevää ohjelmaa, joka kuljettaa psykososiaalisten kehitysvaiheiden läpi vauvasta ohjattavan ikätasoon. Harjoitukset eläintyöparien kanssa tuottavat uudenlaisia haasteita, joissa kuitenkin teemat ovat samat kuin arjessakin. Ohjattava hienosäätää sosioemotionaalisia taitojaan ja saa samalla korjaavia kokemuksia niihin ”vajaisiin ämpäreihinsä” , jotka hänellä mahdollisesti ovat. Hän tulee tietoisemmaksi omasta itsestään ja tavoistaan reagoida eri vuorovaikutustilanteissa. Tiedon ja tunnetaitojen avulla strategioiden parantaminen ja tarpeettomista suojamekanismeista vähittäinen luopuminen tulevat mahdolliseksi.

Hyviä kirjoja ovat esim.

Cozolino L. The Social Neuroscience of Education (2013)
Cozolino L. The Neuroscience of Psychotherapy (2010)
Goleman, D Social Intelligence (2006)
Chapman, L. Neurobiologically Informed Trauma Therapy with Children and Adolescents:
Understanding Mechanisms of Change (2014)
Hughes, D. Attachemend Focused Family Therapy (2007)
Bekoff, M The Emotional Lives of Animals or any of his latest books (e.g. Why dogs hump and bees get depressed)
De Giorgio, F The Cognitive Horse (2014)
http://fcmconference.org/img/CambridgeDeclarationOnConsciousness.pdf
 

Pohjautuu artikkeliin Louhi-Lehtio, M.  EASEL®, Equine Assisted Social Emotional Learning kirjassa Trotter, K (Ed.) Harness the Power of Equine Assisted Counseling: Adding Animal Assisted Therapy to Your Practice.  (2011)

Termejä

Kirjallisuudessa käytetään usein termiä tunneäly käytetään kuvaamaan yksilön edellytyksiä tunnistaa ja hallita omia tunteitaan, vuorovaikutustaan, sekä tunnistaa ja ymmärtää toisten tunteita. Tunneälystä on olemassa lukuisia määritelmiä ja myös erilaisia näkemyksiä siitä miten käsitettä tulisi käyttää (Mayer, Salovey & Caruso, 2008). Tunneälyyn liittyy läheisesti esim. motivaatio, joustavuus, itseluottamus sekä stressinhallinta- ja ongelmanratkaisutaidot, joita tarvitaan selviytymään kulloisenkin ympäristön vaatimuksista ja haasteista. Sosiaalinen äly on tunneälyyn liittyvä termi, jossa näkökulma on minä suhteessa toisiin (Goleman, 2006). Sosioemotionaalinen oppiminen viittaa yksilön kehitys- ja oppimisprosessiin. Prosessia tukevaa ohjaustyötä nimitetään suomenkielessä yleisesti tunnekasvatukseksi (lapset) ja tunnetaitovalmennukseksi (aikuiset).

Daniel Coleman määrittelee sosiaalisen neurotieteen tutkimustulosten pohjalta (Goleman 2006) sosiaalisen älyn osa-alueiksi seuraavat:
Sosiaaliset tietoisuustaidot; (alkukantainen tai ”aito”) empatia tuntee toisten kanssa ja aistii sanattomat tunneviestit. Empaattisuus on ensisijainen pysäyttäjä, inhibiittori, ihmisen julmuudelle. Valitettavasti ihmisen vapaa tahto ylettyy sen katkaisimelle. Empaattinen tarkkuus ymmärtää toisen ajatuksia-tunteita-aikomuksia. Kuuntelutaidot. Sosiaalista älyä on tietää miten sosiaalinen maailma toimii.
Sosiaalisten suhteiden hoitotaidot ; synkronia tarkoittaa kykyä toimia vuorovaikutuksessa sujuvasti sanattomallakin tasolla ja tietoisesti/tiedostamattaan virittäytyä toisen kanssa ”samalle aaltopituudelle”. Itseilmaisu. Vaikuttavuus viittaa kykyyn vaikuttaa vuorovaikutustilanteen lopputulokseen. Myötätunto tarkoittaa sitä, että välittää toisten tunteista ja toimii sen mukaisesti.
Tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että kaikkia näitä osa-alueita voidaan kehittää vielä aikuisiälläkin.

Vuonna 1994 Daniel Goleman ja Eileen Rockefeller Growald perustivat järjestön Collaborative for Academic, Social and Emotional Learning (CASEL), joka pyrkii edistämään tutkimusta ja vaikuttavuustutkimuksiin  perustuvaa tunnekasvatusta erityisesti kouluikäisten lasten ja nuorten parissa. CASEL määrittelee termin sosioemotionaalinen oppiminen prosessiksi, jossa lapset ja aikuiset kehittävät niitä keskeisiä taitoja, joita me kaikki tarvitsemme pystyäksemme huolehtimaan itsestämme ja ihmissuhteistamme, ja tehdäksemme työmme tehokkaasti ja eettisesti (CASEL, 2010). Sosioemotionaalisen oppimisen osa-alueiksi CASEL listaa itsetuntemuksen, itsehallinnan, sosiaalisen tilannetajun, sosiaaliset taidot ja vastuullisen päätöksenteon.  

EASEL® tulee sanoista Experiential Social Emotional Learning and Therapy ja yhdistää siis sosioemotionaaliseen oppimiseen korostetusti kokemuksellisuuden. Eläintyöparin kanssa työskentelyyn erikoistuneet EASEL Ohjaajat voivat halutessaan käyttää myös lyhennettä AASEL®, animal assisted social emotional learning.

Kokemuksellinen oppiminen on filosofia ja metodologia, jossa kouluttajat tarkoituksellisesti ohjaavat osallistujia aktiivisiin kokemuksiin ja suunnattuun reflektioon kasvaattaakseen osallistujien tiedon määrää ja osaamista sekä kirkastaakseen heidän arvomaailmaansa (Association for Experiential Learning, AEE). Kokemukselliseen oppimisprosessiin kuuluu kokonaisvaltainen kokemukseen osallistuminen, kokemuksen reflektointi ja käsitteellistäminen / sanottaminen sekä opitun soveltaminen käytäntöön. Oppi-isinä viitataan usein kahteen kasvatusfilosofiin ja kokemuksellisen opetuksen kehittäjään, John Deweyyn ja Kurt Hahniin. John Dewey oli yksi pragmatistisen filosofian kehittäjistä ja koululaitoksen uudistajista, joka painotti oppimista aidoissa tilanteissa, suorassa yhteydessä elämään ja yhteiskuntaan. Kurt Hahn puolestaan uudisti koulua pakenemalla 30-luvulla Saksasta Skotlantiin ja perustamalla siellä merkittäväksi esimerkiksi nousseen Gordonstoun -  poikakoulun. Hahnin pedagogisten valintojen ja aitojen tehtävien kautta kokemuksellisen oppimisen tavoitteena oli vahvistaa oppilaissa erityisesti toisista välittämistä, vastuun ottamista itsestä ja myös sosiaalisen vastuun kantamista, sekä totuuteen pyrkimistä. Hänen ajattelunsa vaikuttavat tänä päivänä kokemuksellisen oppimisen taustalla ja näkyvät erityisesti kansainvälisten ja World College - koulujen sekä perustamansa maailmanlaajuiseksi levinneen Outward Bound -järjestön kouluissa (ELOB-schools). 

Kokemuksellisen oppimisen periaatteita ovat

Aktiviteetit valitaan harkitusti ja niihin liitetään reflektio, kriittinen analysointi ja synteesi
Harjoitteet edellyttävät aloitteellisuutta, päätöksien tekoa ja seurauksista vastuun ottamista
Oppija joutuu kyselemään, tutkimaan, kokeilemaan, olemaan utelias, ratkaisemaan ongelmia, ottamaan vastuuta itsestä ja muista, olemaan luova ja rakentamaan merkityksiä
Haastaa älyllisesti, emotionaalisesti ja sosiaalisesti. Usein edellytetään sopivaa fyysistä ponnistelua. 
Sielu on mukana joka harjoituksessa, oppimistehtävän on oltava aito ja rehellinen. 
Oppimistulokset ovat henkilökohtaisia ja muodostavat pohjan myöhemmälle kokemiselle ja oppimiselle. Ryhmä muuttuu kun yksilöt kasvavat. 
Ihmissuhteet kehittyvät ja niitä vaalitaan: minä, minä ja muut, minä ja yhteiskunta, minä ja maailman ihmiset
Kouluttaja ja oppija kokevat aina epävarmuutta
Lisäksi koetaan onnistumista tai epäonnistumista, seikkailua ja riskinottoja.
Harjoitteiden tulee tarjota mahdollisuus omien arvojen tutkimiseen ja arviointiin. 
Kouluttaja valitsee sopivat harjoitteet, esittää haasteen, asettaa rajat, tukee oppijoita, varmistaa fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden ja ohjaa oppimisprosessia. 
Kouluttajan tulee kyetä huomaamaan ja tarttumaan spontaaneihin oppimistilaisuuksiin
Kouluttajat kouluttautuvat jatkuvasti lisää ja tuntevat vastuunsa oman persoonallisen kasvunsa suhteen. Kouluttaja pyrkii tunnistamaan itsessään puolueellisuudet, arvostelun, oletuksensa ja ymmärtää kuinka ne vaikuttavat oppijaan ja oppimistilanteeseen
Harjoitteet on suunniteltu niin, että niissä on sisäänrakennettuna mahdollisuus oppia luonnollisista tekojen seurauksista, virheistä ja onnistumisista
 
Sosioemotionaalisia taitoja ei voi opettaa mutta niitä voi oppia
Sosiaalinen ympäristö ja yksilöllinen biologia muokkaavat yksilön sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja (Ridley 2003).  Ihannetilanteessa lapsuuden kasvuprosessiin kuuluu terveiden kiintymyssuhteiden rakentuminen, perusluottamuksen syntyminen elämää ja ihmisiä kohtaan, sekä toimivien sosioemotionaalisten taitojen kehittyminen. Minäkuva muodostuu  myönteiseksi ja ihminen sietää vastoinkäymisiä ja omaa haavoittuvuuttaan ikätasonsa mukaisesti. Hän voi myös luottaa toisiin ja itseensä ihmissuhteissa, kykenee ilmaisemaan tunteitaan rakentavasti ja pystyy toimimaan joustavasti ja kekseliäästi haastavissakin tilanteissa. Jos elämänkokemukset eivät ole tukeneet tällaista kehitystä, ihminen voi huonosti ja ihmissuhteet eivät tunnu täyttävän tarpeita.
 
Sosioemotionaalisten taitojen oppiminen alkaa kiintymyssuhteissa vauvan ja hänen läheistensä välillä, ja jatkuu kaikissa myöhemmissä ihmissuhteissa, tai niiden puutteissa. Yli sata tutkimusta on osoittanut, että tunnekasvatuksen ohjelmat tukevat kouluikäisten lasten ja nuorten kehitystä (Payton ym. 2008, Zins, Weissenberg, Wang & Walberg, 2004). Tutkitusti vaikuttavissa ohjelmissa yhdistyvät kokemuksellinen oppiminen ja toiminnallisuus, portaittain etenevät harjoitukset, sekä keskittyminen joidenkin tiettyjen henkilökohtaisten tai sosiaalisten taitojen osa-alueiden vahvistamiseen  (www.casel.org).  Aikuisten tunneälyn kehittämiseen tähtäävien ohjelmien vaikuttavuudesta on vähemmän näyttöä mutta myös tutkitusti tehokkaissa ohjelmissa yhdistyy psykoedukaatio, ryhmäkeskustelut, henkilökohtainen palaute, sekä kokemuksellinen oppiminen. (McEnruem, Groves & Shen, 2010).  EASEL®  rakentuu näistä elementeistä ja sisällyttää kokemuksellisiin työmuotoihin portaittain etenevät eläinavusteiset vuorovaikutusharjoitukset.
 
Myös elämyspedagogiikan (www.aee.org, NATSAP white paper 2010 )  ja luontoympäristön (esim. Muñoz 2009) vaikuttavuudesta on olemassa kansainvälistä tutkimusnäyttöä. Tieteellisesti korkeatasoisia kvantitatiivisia vaikuttavuustutkimuksia ei juurikaan ole tehty eläinavusteisten työmuotojen vaikuttavuudesta, kvalitatiivisia on runsaammin. Tutkimusmenetelmällisistä puutteista huolimatta portaittain etenevä vuorovaikutteinen työskentely hevosten kanssa näyttäisi vahvistavan useampaa kouluikäisten lasten sosioemotionaalisten taitojen aluetta kuin palkittu koulujen tunnekasvatusohjelma (Trotter, Chandler, Goodwin-Bond, ja Casey, 2008). Samoin käyttäytymishäiriöisten ADHD- lasten ja nuorten eläinavusteinen ohjelma osoittautui tehokkaammaksi ja motivoivammaksi kuin seikkailukasvatukseen perustuva OutwardBound-ohjelma (Katcher & Wilkins, 2002). Tulokset olivat niin hyvät eläinavusteisessa ohjelmassa, että kuuden kuukauden kohdalla tutkijat päättivät eettisistä syistä sallia OB-ohjelmaan osallistuvien halutessaan vaihtaa eläinavusteiseen ohjelmaan.

Yhteys toisiin ja hengissä säilyminen

Vaikka aivojen toimintaa tunnetaan vasta vähän tiedämme, että aivomme on suunniteltu ratkaisemaan ongelmia, jotka liittyvät toimimiseen ryhmän jäsenenä ja hengissä säilymiseen luonnossa. Johonkin kuulumisen tarve liittyy molemminpuoliseen välittämiseen perustuvassa vuorovaikutuksessa koettavaan lämpöön ja huolenpitoon. Samat aivorakenteet ja laumakäyttäytymisen lainalaisuudet näkyvät myös muilla nisäkkäillä ja monilla lintulajeilla (Bekoff 2007).  Tunne yhteyden saamisen ja aidon vuorovaikutuksen epäonnistumisesta herättää itsesuojeluvaiston, koska se tarkoittaa ettemme voi luottaa toisen apuun ja suojeluun. Tutkimus on osoittanut, että  lieväkin sosiaalinen torjunta näkyy aivoissa samoilla alueilla kuin fyysinen kipu (Goleman 2006). 

Oksitosiini

EASELissa ohjauksen ja ympäristön tulee aktivoida kaikkien nisäkkäiden aivoille yhteisiä positiivisia hermoratoja hoivaaminen, leikki ja etsiminen, ja välttää kaikin keinoin aktivoimasta pelkoa, paniikkia tai suuttumusta (Grandin 2009, Panksepp 2004). Riippuen millaisesta vuorovaikutuksesta on kyse nousee joko stressihormoni kortisolin tai hoiva- ja bondinghormoni oksitosiinin taso. Oksitosiini estää kortisolin nousua, mutta sen erittyminen edellyttää emotionaalisesti turvallista ja positiivista vuorovaikutussuhdetta (Elsevier, 2010). Ihmisillä oksitosiinin pitoisuudet ovat tutkimuksissa olleet korkeammat positiivisen kosketuksen kohteena kuin itse koskiessa toista (Uvnäs-Moberg, 2010). Ohjaustilanteissa ohjaaja ei aina voi koskettaa asiakasta, mutta eläimen läheisyys on mahdollista. Koska oksitosiinin kemiallinen rakenne ja tehtävä on sama kaikissa nisäkkäissä voimme olettaa, että sama positiivinen yhteyden kokemus on mahdollista myös hevosten ja ihmisten välisissä interaktioissa. 

Ihmisen ja eläimen positiivisen vuorovaikutuksen on osoitettu lisäävän ihmisen itsetuntemusta, tunteiden säätelyä, innostavan vuorovaikutukseen ja lisäävän sosiaalista kyvykkyyttä, alentavan kortisolitasoa, nostavan merkittävästi oksitosiinitasoa ja alentavan verenpainetta (Uvnäs-Moberg, 2010). Siksi EASEL®’issa ohjattavan työskentely eläintyöparin kanssa perustuu ystävyyssuhteen rakentamiseen. Oksitosiinin, dopamiinin, endorfiini ja prolaktiini on tutkimuksissa todettu nousevan myös terapiakoiralla (Odendaal 2000, Uvnäs-Moberg, 2010).

EASELissä hevoset ja koirat ovat aina vapaana ja voivat halutessaan siirtyä kauemmaksi asiakkaasta. Asiakkaat oppivat näin rakentamaan suhdetta, joka perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, luottamukseen ja välittämiseen. Kuten ihmistenkin kanssa, ohjattava joutuu ottamaan vastuun omasta osuudestaan vuorovaikutuksessa. Hevosen tai koiran hyvänä pitäminen sen ehdoilla, ilman että haluaa itselleen jotakin vastineeksi, vaatii oman mielen tietoista tyhjentämistä ja omien halujen laittamista sivuun. Kun eläin sitten varovasti rapsuttaa takaisin ja vapaaehtoisesti ryhtyy yhteiseen leikkiin, kokemus on poikkeuksetta palkitseva.

Leikki ja ilo

Leikki on kaikilla nisäkkäillä sosiaalisen kanssakäymisen oppimisalusta. Leikin onnistumiselle välttämättömät elementit ovat kaikilla nisäkkäillä yhteinen sopimus, yhteistyö, reilun pelin sääntöjen noudattaminen, roolien vuorottelu, luottamus, keskittyminen, ja neuvottelu ongelmatilanteissa (Bekoff 2007). Asiakkaan ja ohjaajan, ryhmän ja mahdollisen eläintyöparin prosessin tavoite on rakentaa sellainen suhde, että vapaa leikki tulee mahdolliseksi.

Suhteen rakentaminen  alkaa tutustumisesta ja molemminpuoliseen kunnioitukseen, yhteiseen kieleen ja luottamukseen perustuvan suhteen rakentamisella. Sen jälkeen hoiva tuntuu mukavalta ja erittää lisää oksitosiinia. Ihmisten välillä hoivaa on toisen tarpeiden kuuleminen ja niistä aidosti välittäminen. Käytännön ohjaustilanteissa se näkyy myös käytännön tekoina vaikkapa toisen auttamisena ojan ylityksessä, kylmettyneen käärimisenä vilttiin tai välipalatoiveiden kuunteluna. Eläintyöparien kanssa hoivaharjoitukset ovat silittämistä ja harjaamista kuulostellen mistä eläin pitää, mikä tuntuu hyvälle. Turvallisen, hyvältä tuntuvan suhteen myötä etsimisleikit, uusiin esineisiin ja paikkoihin tutustuminen onnistuvat ja pieni jännitys tuntuu hauskalta eikä huolestuttavalta. Kun yhdessä etsiminen on hauskaa ja välillä hoiva vahvistaa suhdetta, vapaan leikin nopeasti muuttuvat ja kommunikaation herkkyyttä vaativat tilanteet onnistuvat. Parhaimmillaan prosessi antaa tilaisuuksia koke kaikkia Paul Ekmanin määrittelemiä onnen muotoja (Ekman 2003): hupi, Fiero (haasteen vastaanottamisesta ja selviämisestä syntyvä ilo), helpotus, jännitys, ihmettely, sensoriset elämykset, sekä levollisuus.

Itsemääräämisteoria

Itsemääräämisteoria, Self-Determination Theory, STD,on tarvepohjainen motivaatioteoria, joka katsoo ihmisellä olevan itsesäätelyn ja hyvinvoinnin kannalta kolme psykologista perustarvetta; yhteys toisiin eli johonkin kuuluminen, autonomia ja kompetenssi (Deci,Ryan 2000). Kompetenssin kokemus syntyy tunteesta, että kykenee tarkoituksen mukaisesti ja tehokkaasti vuorovaikutukseen fyysisen ja sosiaalisen ympäristönsä kanssa. Autonomia määritellään kokemukseksi tahdon- ja valinnanvapaudesta. Itsemääräämisteoria jakaa motivation ulkoiseen ja sisäiseen, ja kuvaa niiden vaikutuksia yksilölliseen kognitiiviseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Se huomioi myös sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä, jotka tukevat tai rajoittavat yksilön alotteellisuutta, vapaata tahtoa, hyvinvointia ja toiminnan laatua. Autonomian, kompetenssin ja johonkin kuulumisen kokemuksia tukevan ympäristön katsotaan edistävän motivaatiota, alotteellisuutta, sinnikkyyttä ja luovuutta. Vastaavasti ympäristön puutteet heijastuvat yksilön hyvinvointiin ja motivoitumiseen ko. ympäristössä. Muutos on elämässä väistämätöntä, mutta kasvu vapaaehtoista. Oppimisen ja kasvun tueksi EASEL® keskittyy tarjoamaan henkisen, fyysisen ja kokemuksellisen ympäristön, joka on välittävä ja tukeva, mutta myös haastaa luovuuteen ja oppimaan uutta.   

Tunteet ovat informaatiota ja ne tarttuvat

Sanaton viestintä jaetaan kehonkieleen, tunneviestintään, intuitioon ja intentioon. Kehonkieli on kulttuurisidonnainen ja tietoisesti muokattavissa. Intuitio ja toisen aikomuksen, intention, lukeminen ovat arjen tuttuja kokemuksia ja tieteellisen tutkimuksen kohteena osana mm. tietoisuustutkimusta. Tunneviestintä on aivotutkimuksen aktiivisia tutkimuskohteita, koska se liittyy keskeisesti ajatteluun, toimintaan ja motivaatioon. Jokapäiväisessä elämässä tuntuu usein, että on parempi pitää tunteensa taka-alalla ja keskittyä järkeen. Todellisuudessa ihminen ei tee valintoja ilman tunteita (Damasio 1994). Päivän valinnat alkavat jo herätessä ja jatkuvat vaatekaapilla. Omien tunteiden tunnistaminen, hallinta ja erottaminen toisilta tarttuvista ovat tunneviestinnän perusta.

Tunteet ovat kemiallisia cocktaileja kehossamme, joiden tarkoituksena on saada meidät toimimaan. Niiden sisältämää informaatiota voi käyttää hyväkseen ja tietoisesti valita kuinka toimii. Muuten yleensä löytää itsensä yllättävistä tilanteista. Tunnepiikin aikana aivot eivät juuri ota vastaan uutta informaatiota tai tieto tulkitaan niin, että se vahvistaa vallitsevaa tunnetilaa – vai oletko onnistunut puhumaan järkeä vihaiselle... tai umpirakastuneelle? Palautumisaika on yksilöllinen (Ekman 2003). Yksi on kiukkuinen päivän, toinen viiden minuutin päästä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tunteiden säätely ja itsehillinta tunnepiikin aikana ovat osa tunnetaitoja. Myös negatiivinen stressi voidaan määritellä sen hetkisten tunnetaitojen riittämättömyydeksi suhteessa haasteisiin.

Omien tunteiden erottaminen toisilta tarttuvista on keskeistä sosiaalisen vuorovaikutuksen onnistumiselle ja myötätuntouupumuksen välttämiselle. Jos elää fysiologisesti kehossaan toisten tunteita pitkin päivää omiensa lisäksi, ei ole ihme, jos illalla on uupunut. Tunteiden fysiologinen tarttuminen ihmisillä tapahtuu tutkimusten mukaan  kasvojen mikroilmeiden välityksellä (Ekman 2003). Ihminen tunnistaa toisen ihmisen tunnetilan näkemällä hänen kasvoillaan häivähtävän ei-tahdonalaisen ilmeen, ottamalla tiedostamattaan itse saman ilmeen omille kasvoilleen saaden siten tunteen omaan kehoonsa. Informaatio kulkee silmistä aivojen tunnekeskukseen käymättä tietoisen ajattelun. Samat neurologiset rakenteet ja solutyypit on löydetty kaikilta tutkituilta nisäkkäiltä (Bekoff 2007).  Ihmisillä ja muilla nisäkkäillä on seitsemän perustunnetta : ilo, suru, pelko, hämmästys, viha, halveksunta ja inho (Ekman 2003). Sosiaaliset ja moraaliset tunteet, kuten ylpeys, häpeä, syyllisyys ja nolous, riippuvat kulttuurista, ja niitä esiintyy ihmisten lisäksi myös muilla nisäkkäillä, joilla on käsitys itsestä (Bekoff 2007).

Tunteiden tarttuminen on automaattista ja voi olla tiedostamatonta. Empatia tarkoittaa toiselta tarttuneen tunteen tunnistamista toisen tunteeksi eikä omaksi. Myötätunto määritellään tunteeksi ja haluksi toimia toisen avuksi. Myötätunto on pro-sosiaalisen toiminnan edellytys. EASEL® pyrkii vahvistamaan koko ketjua.

Vaikuttavat kokemukset

Merkittävät muutokset tunnereaktioissa ja käyttäytymisessä edellyttävät usein isoja muutoksia ajattelussa sekä taustalla vaikuttavien uskomusten ja asenteiden haastamista. Asenteemme ja uskomuksemme värittävät ajatteluamme ja käsityksiämme tilanteista. Tunteet ovat kemiallisia cocktaileja kehossamme ja on jopa mahdollista tottua tunnetilaan riippucvuuteen asti, jolloin keho hälyttää kun esim. adrenaliinia ei ole tuttua määrää verenkierrossa ja saa meidät pyrkimään tilanteeseen, jossa tunnetila voi syntyä (Dispenza, 2009). Ajattelun ja toimintatapojen muuttaminen koulutuksella tai terapialla edellyttää  sellaisia tapahtumia tai kokemuksia, jotka mahdollistavat asenteiden ja odotusten muuttamisen nopeammin ja dramaattisemmin kuin normaalisti tapahtuisi.

Yleinen käsitys on, että tehokkain oppiminen ja kasvu tapahtuu, kun ihmiset löytävät oman ratkaisunsa kokemuksellisen oppimisen ja aktiivisen prosessoinnin avulla. Toistuva ja tietoinen huomion kiinnittäminen johonkin rakentaa uusia hermoratoja aivoissa, mutta se edellyttää tietoista huomion kohdentamista. EASEL® ohjaajien kyky luoda ja muokata fyysistä ympäristöä vaikuttaa lopputulokseen. EASEL®  edellyttää ohjattavilta aktiivista ongelmanratkaisua. Aktiviteetit on suunniteltu synnyttämään luonnollinen prosessi eikä niissä ole yhtä oikeaa lopputulosta. Kuten elämässä ja ihmissuhteissa yleensä, myös aktiviteetit EASEL® -eläinten kanssa ovat aina avoimia ja muokautuvat vuorovaikutuksessa eläimen ja ohjattavan välillä.

Ohjaajien tehtävä on yksilöllisesti ohjata kunkin ohjattavan harjoitus niin, että hän voi turvallisesti ja rakentavasti tutkia vaihtoehtoisia tapoja olla, ajatella ja tehdä. Päähuomio on nykyisyydessä ja työmuodossa korostetaan välitöntä kokemusta ja sen ohjattua prosessointia. Vuorovaikutuksellisen harjoitteen lopputulos ei ole oleellinen, vaan tunnetaitojen harjoittaminen sekä se mitä kokemuksesta syntyy suoraan tai metaforana, ja miten näin saatuja uusia näkemyksiä voi hyödyntää omassa elämässään.  Asiakas määrittelee itse tavoitteensa, jota kohti lähdetään myönteisessä hengessä. Keskeisinä tavoitteina ovat vuorovaikutustaidot ja kyky pitää itsensä psyykkisesti, fyysisesti ja emotionaalisesti turvassa, tietoisuus ja itsetuntemus, nykyhetken näkeminen sellaisena kun se on, sekä vastuu omista valinnoista. Työssä laajennetaan yksilön tietoisuutta omista käyttäytymiskaavoista, kehon tunneviesteistä ja olemassa olevista vahvuuksista.

Kokemukselliset oppimisalustat

EASEL®’issa ohjaavat tai terapeuttiset keskustelut nivoutuvat luontevasti kokemukselliseen työmuotoon. Psykoedukatiiviset työkalut ovat sellaisenaan kokemuksellisia. Oppimisalustana hyödynnetään arjen tilanteita tai ohjaustilanteessa synnytettyjä aitoja aktiviteetteja. Ne ohjataan ja niissä nousevia ajatuksia, tunteita ja reaktioita prosessoidaan suhteessa ohjattavan henkilökohtaisiin ja EASEL®’in yleisiin tavotteisiin. Aktiviteetti voi olla vaikkapa lautapeli ohjaajan tai EASEL®- koiran kanssa, koulutehtävän tekeminen, savityö, polkupyörän korjaus, luontoseikkailu tai hevosagility vapaana olevan EASEL®-hevosen kanssa. Keskeistä on ohjaus ja prosessointi, ei niinkään  mitä touhutaan.

Tunteet ovat laumaeläimille informaatiota ympäristön turvallisuudesta. EASEL®’in eläinavusteisia harjoituksia säätelevät tiukat eettiset säännöt, jotta harjoitukset vahvistavat sosioemotionaalisia taitoja  ja mallintavat miltä molemminpuoliseen kunnioitukseen, luottamukseen ja välittämiseen perustuva suhde näyttää ja tuntuu. Eläinten kanssa työskentely ei saa mallintaa mitään mikä ei olisi hyväksyttävää ihmistenkään välisessä kanssakäymisessa. Eläimiä ei  myöskään esim. ”käytetä” rauhoittamaan ahdistunutta tai kiukkuista nuorta, vaan nuorelle opetetaan mindfulness-tekniikoita ym. itsensä tyynnyttämisen taitoja ja eläinten kanssa työskennellään vasta rauhoittuneena. Eläin voi toimia motivaattorina itsensä rauhoittamiselle, mutta vain mukana kulkevista taidoista on nuorelle hyötyä arjen tilanteissa. Eläimen alistaminen ihmisten negatiivisille tunteille ja pelon aiheuttaminen ei olisi eettistä eikä mallintaisi haluttuja asioita.   

Leikki, elämykset, luova toiminta, ongelmanratkaisuun haastavat tehtävät ja vuorovaikutteiset harjoitukset työmuotoon koulutettujen koirien ja hevosten kanssa tuovat esiin ohjattavan vahvuuksia ja haasteita, ja auttavat käsittelemään vaikeitakin asioita positiivisessa ilmapiirissä. Aktiviteeteissa tulee syntyä luonnollisia tilanteita, joissa nousee aitoja tunteita ja reaktioita prosessoitavaksi. Haasteen vaativuutta säätelemällä voidaan säädellä tunteiden voimakkuutta niin, että ohjattava pystyy ne kehossaan tunnistamaan mutta myös hallitsemaan psykoedukatiivisten työkalujen, mallintamisen, tuen ja ohjauksen avulla.

Oppimisympäristön merkitys

Sosiaalikonstruktivistisen oppimiskäsityksen vakiintumisen myötä ohjaus- ja opetustyössä on alettu panostamaaan, ainakin puheen tasolla,  yhä enemmän fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen oppimisympäristön luomiseen ja ylläpitämiseen. Niihin on kiinnitetty erityistä huomiota jo lähes sata vuotta monissa ns. vaihtoehtopedagogiikoissa kuten Montessorissa ja Kurt Hahnin viitoittamassa  seikkailukasvatuksessa. EASELissa yksi keskeinen tavoite on esteettisten sykähdyttävien kokemusten synnyttämä ilo, jonka  kuuluisa stressi- ja tunnetutkija Richard S. Lazarus nimeää empaattisiin tunteisiin yhdessä kiitollisuuden ja myötätunnon kanssa (Lazarus & Lazarus, 1994). Empatia tarkoittaa kykyä tunnistaa toisen tunne hänen tunteekseen. Ilman myötätuntoa ja kiitollisuutta emme halua tehdä toisten hyväksi asioita, mutta joskus on helpompi herätellä niitä esteettisten kokemusten ilon kautta. Positiiviset tunteet myös suoraan ovat yhteydessä terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin, luovaan ajatteluun sekä sinnikkyyteen ja kykyyn työskennellä pitkäjänteisesti (Fredrickson,B. 2009).

Välittämisen ja myötätunnon tunteet muodostavat eräänlaisen sosiaalisen turvaverkon laiminlyöntejä ja julmuutta vastaan. Joidenkin mielenkiintoisten kokeiden tulosten mukaan välittämisen ja myötätunnon tunteilla on kuitenkin myös suoria terveysvaikutuksia niitä tuntevalle itselleen. Elimistön puolustusjärjestelmässä immunogloguliini A toimii nopeasti reagoivana “valmiusjoukkona” taudinaiheuttajia vastaan ja muutokset sen määrässä on helposti määritettävissä verestä.  Kahdeksankymmentäluvulla Harvardin yliopiston psykologi tri. David McClelland osoitti opiskelijoista koostuvien koehenkilöidensä IgA - tasojen nousevan heidän katsoessaan Äiti Teresasta kertovaa videoa. Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä Institute of HeartMath’in tutkimusjohtaja Rollin McCraty ryhmänsä kanssa havaitsivat, että tietoinen viiden minuutin keskittyminen välittämisen ja myötätunnon tuntemiseen nosti koehenkilöiden verenkierron IgA:n tasoja keskimäärin 41%. Suurin mitattu muutos lähtötasoon nähden oli peräti 240%. IgA-tasot palasivat tunnissa takaisin lähtötasoonsa, mutta jatkoivat sitten hidasta nousua koko kuuden tunnin seurannan ajan. Sen sijaan vihan tunne nosti ensin IgA – tasoja km. 18% mutta tasot putosivat sen jälkeen tunnissa alle puoleen lähtötasosta eivätkä nousseet takaisin normaalille tasolleen koko kuuden tunnin seurannan aikana.  (The Physiological and Psychological Effects of Compassion and Anger, 1995, Rein, Atkinson and McCraty, www.heartmath.org/free-services/.../solutions-immune-system.html ) 

EASEL® kiinnittää erityistä huomiota toimintaympäristön elementteihin ja ”winnocottilaisen siirtymätilan” rakentamiseen, jotta luodaan samalla sekä riittävä turvallisuuden tunne että sopiva yllätyksellisyyden ja turhautumisen aste muutoksen ja oppimisen motivoimiseksi. EASEL® pyrkii aktivoimaan luovaan ajatteluun ja uuden oppimiseen tarvittavan otsalohkon samalla kun ohjaustapa, työkalut ja kokemukselliset harjoitukset haastavat tiedostamaan omia vakiintuneita ajattelutapoja ja uskomuksia. Vuorovaikutteisuus, dialogisuus, eettinen pohdinta ja yksilöohjaus osana ryhmäprosessia rakentavat yhteisöllisyyttä, jossa yksilön ei tarvitse liittyä ryhmään identiteettinsä kustannuksella.

Luonto oppimisympäristönä

Biofiilia - teoria esittää (Wilson 1984), että ihmisellä on vahva sisäsyntyinen kaipuu yhteyteen muun luonnon kanssa, taipumus kiinnittää huomio toisiin eläimiin ja pyrkimys ymmärtää niiden käyttäytymistä ja viestintää.  Useat tutkijat katsovat, että ihmisen hyvinvoinnille ja toisaalta ns. ekologisen omantunnon kehittymiselle on ensiarvoisen tärkeää saada lapsuudessa merkityksellisiä tunnekokemuksia luonnossa. Samoin aikuisten on välttämätöntä löytää uudelleen kosketus luontoon.Samantha Dowdall  kokosi 124 ihmisen kokemuksia luonnossa. Tutkituista 83% kertoi  fyysisen, psykologisen ja/tai hengellisen hyvinvoinnin lisääntymisestä sekä kasvaneesta ekologista valveutuneisuudesta. USA:ssa on alettu puhua tarkkaavaisuushäiriön tyyliin ”luontokokemusten puutoshäiriöstä”, joka koskettaa lapsia ja nuoria, mutta myös kokonaisia perheitä ja yhteisöjä. (Louv 2008).

Eläinavusteisen psykoterapian isänä pidetyn Boris Levinson on sanonut: koska eläimet ovat esittäneet niin merkittävää roolia ihmiskunnan evoluutiossa, ne ovat välttämätön osa ihmisen henkistä hyvinvointia (Levinson 1997).  Ihmisen aivot on ohjelmoitu kuuden miljoonan vuoden ajan seuraamaan muiden eläinten käyttäytymistä ja viestintää. Koirien ja hevosten aivot ovat muovautuneet tuhansissa yhteisissä vuosissa ihmisten kanssa. Eläinavusteisen tunnekasvatuksen ja terapianvoidaan ajatella toimivan siksi, että neovat riittävän samanlaisia synnyttääkseen ihmisessä positiivisia tunteita ja pyrkimyksen sosiaaliseen kanssakäymiseen mutta samalla riittävän erilaisia tuntuakseen sosiaalisesti vaarattomilta. Samanlaisuus ja toisaalta EASEL®’in tavoite vahvistaa ohjattavan myötäelämisen kykyä välttämättömänä tiellä prososiaaliseen käyttäytymiseen asettavat ohjaajan eettiselle toiminnalle korkeat vaatimukset. Ohjaajan ja eläintyöparin suhteen tulee joka hetki mallintaa molemminpuoliseen välittämiseen, kunnioitukseen ja luottamukseen perustuvaa suhdetta ja vapaaehtoisuutta. Ohjattava ei myöskään harjoituksissa voi joutua saattamaan eläintä alisteiseen asemaan. Esim. muita kiusaava lapsi ei hyödy harjoituksesta, jossa hän käskyttää ja komentelee eläintyöparia.

Eläimen hyvinvointi sisältää ravinnon, fyysisen hyvinvoinnin ja lajinmukaisen käyttäytymisen mahdollisuuden lisäksi myös elämän ilman pelkoa ja henkistä kärsimystä. Maailman johtaviin eläintieteilijöihin ja eläinten hyvinvoinnin tutkijoihin kuuluva tri. Temple Grandin lähtee siitä, että eläimen hoidon, käsittelyn, elin- ja työskentely-ympäristön tulee aktivoida kaikkien nisäkkäiden aivoille yhteisiä positiivisia hermoratoja hoivaaminen, leikki ja etsiminen, ja välttää kaikin keinoin aktivoimasta pelkoa, paniikkia tai suuttumusta (Grandin 2009, Panksepp 2004). Pakoeläimelle, kuten hevoselle, pelkkä pelon pelkäämisen aiheuttaminen on epäeettistä. EASEL®issa eläintyöparien tulee olla levollisia ja tuntea olevansa turvassa, jotta myös ohjattavat voivat rentoutua ja tuntea olevansa vuorovaikutuksessa turvassa.  

Eläinavusteiset harjoitukset ovat lyhytkestoisia

EASEL® tapaamiset ovat yleensä kaksi tai kolme tuntia, jotta kokemukselliseen osioon jää aikaa. Eläinavusteisissa harjoituksissa syntyy runsaasti prosessoitavaa lyhyessä ajassa ja interaktiot kestävät tyypillisesti vain kymmenisen minuuttia. Aivomme toimii automaattiohjauksella tutuissa tilanteissa, koska aivot säästävät energiaa ja happea tarjoamalla samaa kuin olemme aina tehneet vastaavassa tilanteessa. Uudet tilanteet edellyttävät tietoista ajattelua ja vanhan ja uuden tiedon luovaa yhdistämistä, joka edellyttää aivojen otsalohkon aktivoitumista. Tutkimukset aivojen tavasta prosessoida tietoa ja miten se liittyy käyttäytymisen muutoksiin osoittaa, että säännöllinen lyhytkestoinen keskittymistä vaativa toiminta on tehokkaampaa kuin pitkäkestoinen (Rock & Schwartz, 2006 ). Vuorovaikutustutkimuksissa koiran ja ihmisen välillä on myös nähty, että kortisolitaso laski ihmisillä merkittävästi, koiralla vain hieman, samalla kun positiivisten hormonien tasot nousivat ; endorfiini, oksitosiini, prolaktiini, dopamiininousivat merkittävästi sekä koirilla että ihmisillä. Suurimmat psykofysiologiset reaktiot saatiin 5 – 24 minuuttia interaktion alkamisesta (Odendaal 2000).  Hevosavusteiset EASEL-harjoitukset kestävät harvoin yli viisitoista minuuttia, jos asiakkaat ja hevoset itse päättävät mikä riittää. Videon EASEL®'in prosessista näet etusivulla.

Lisätietoa

Hevosten ja koirien koulutuksen periaatteet EASELissa

Maapallon reilusta 4300 nisäkäslajista vain 14 on merkittävissä määrin kesytetty ja 5 maailmanlaajuisesti. Ihminen on kesyttänyt ne eläinlajit, jotka pysyvät suhteellisen helposti paikoillaan säikähtäessäänkin ja joiden sosiaalinen laumakäyttäytyminen ja kommunikaation ovat lähinnä ihmistä. EASEL®’in eläinavusteisten vuorovaikutusharjoitusten tavoite on ohjattavan omien tunne- ja sosiaalisten taitojen hienosäätäminen. EASEL®’issä työskennellään siksi sosiaalisten laumaeläinlajien kanssa, joilla on pitkä historia ihmisten työparina ja joilla sen vuoksi on parhaat sisäsyntyiset edellytykset kommunikoida,  tehdä asioita yhdessä ihmisten kanssa ja viihtyä työssään. Neurobiologi Jaan Panksepp on identifioinut kaikille nisäkkäille yhteisiä neurologisia ratoja: pelko, paniikki, agressio, himo, hoivaaminen, leikki ja etsiminen (Panksepp, 2004). Jos esim. pelkorata on aktivoituneena, leikkiminen ei onnistu. EASEL®issa aktivoidaan asiakkaissa ja eläintyöpareissa kolmea viimeksi mainittua ja vältetään aktivoimasta muita.            

Terapeuttinen ja vuorovaikutteinen ystävyyden rakentamiseen ja vapaaseen leikkiin perustuva työskentely edellyttää tasapainoista ja vuorovaikutustaidoiltaan tervettä eläintä, jolla ei ole elämänhistoriansa myötä erityistä syytä suhtautaua vieraisiin ihmisiin epävarmasti. Eläimellä tulee olla terveet rajat ja se on oppinut ilmaisemaan ne selvästi mutta turvallisesti. EASEL®-eläintyöpari on asiakkaille turvallinen, koska se ei koe tarvetta itse suojautua ja puolustautua vaan se tietää kokemuksesta voivansa luottaa ohjaajan turvaavan ja kuuntelevan sen viestejä. EASEL®-eläintyöpari ei siis ole turvallinen siksi, että se olisi ”totutettu” kaikkeen mahdolliseen ja ”kuka tahansa voi tehdä sille mitä vaan”. Eläin, jonka rajat on rikottu, alistuu kunnes ei enää kestä ja reagoi sitten arvaamattomasti (Grandin 2009). Sellainen eläin ei myöskään kykene tasa-arvoiseen kohtaamiseen ja leikkiin asiakkaan kanssa.

Tyypillisesti eläintenkoulutusmenetelmät perustuvat eläimen käyttäytymisen ulkoiseen muokkaamiseen oikea-aikaisella palkkiolla ja negatiivisella vahvistamisella tai ei-toivotun käyttäytymisen sammuttamisella. EASEL® - koirien ja - hevosten koulutus työmuotoon perustuu sosiaaliseen oppimiseen suhteessa ohjaajan ja eläimen sekä omien lajitovereiden kanssa, samalla periaatteella kuin eläin oppii emältään ja muulta laumaltaan. Koulutus on siksi pitkälti tietoista suhteen syventämistä ja kommunikaation kehittämistä. Lisäksi eläimelle opetetaan leikkejä, joita se voi myöhemmin leikkiä asiakkaidenkin kanssa. Leikit perustuvat yhdessä tekemiseen ja ongelman ratkaisuun, esim. etsimiseen, ei saalistusta imitoivaan pallon perässä juoksemiseen tai dominanssileikkeihin. EASEL®'in Agilityssä käytetään esteitä, joita ihminen ja koira tai hevonen voivat suorittaa yhdessä. Välttämällä koirien kilpa-agilityesteitä ei sotketa agilitya harrastavan koiran kykyä erottaa toiminnat toisistaan. Samoin kilpa-agilityyn kuuluva vauhti ei ole toivottavaa EASEL®’in asiakastyössä. Koiran ja hevosen tulee jo koulutusvaiheessa yhdistää EASEL®-harjoituksiin levollisuus ja rauhallisuus. Näin asiakas ehtii mukaan tilanteisiin ja myös fyysinen turvallisuus lisääntyy. Jokaiselle eläimelle löytyy yleensä jokin erityisen mieluinen leikki, jota se myöhemmin innokkaasti ehdottaa asiakkaillekin.  

Ohjaajat työskentelevät oman eläimensä kanssa. Eläintyöparilla tulee olla oman lajin lauma, mutta ohjaajan tulee olla ansainnut laumanjohtajuuden olemalla riittävän turvallinen, viisas, vakuuttava, ennakoitava ja luotettava. Koirilla se tarkoittaa joko kotona useampaa koiraa tai säännöllisiä leikkihetkiä koirakavereiden kanssa. Koiran tulee olla tasapainoinen, hermorakenteeltaan terve ja elämänkokemustensa ansiosta peloton, jotta se ei asiakastilanteissa ylireagoi. Koiran ei tarvitse olla loputtoman leikkisä ja kaikkien ihmisten höveli rapsutettava, mutta se ei saa suhtautua ohjaajaan, paikkoihin tai tavaroihin omistushaluisesti tai agressiivisesti toisiin koiriin. Koiran ja ohjaajan suhde on hyvä ja koira EASEL®’iin sopiva kun sitä voi pitää vapaana ja se pysyy ohjaajansa hallinnassa myös matkan päästä, haluaa lahjomatta ja käskyttämättä pysyä ohjaajan seurassa mutta ottaa myös kontaktia muihin ihmisiin, pystyy keskittymään yhteistyöhön ja irtautuu ohjaajasta leikkiin asiakkaan kanssa. Koirissa on yksilöitä, mutta roduista suojelukoirat, laumanvartijat ymv. soveltuvat varmemmin omiin rodunomaisiin töihinsä kuin EASEL®’iin.     

Pakoeläimenä hevosen asettaa erityisvaatimuksia. Hevosten tulee elää mahdollisimman pysyvässä laumassa ja tutussa ympäristössä, koska saaliseläin varautuu petoihin kaikissa uusissa ympäristöissä ja turvallinen laumanjohtaja-ohjaaja tuskin on paikalla koko aikaa. Turvallisuus ei hevosilla tarkoita aitausta ympäristössä, jonka ihminen tietää olevan turvassa pedoilta. Hevoselle turvallisuus tarkoittaa elämää pysyvässä laumassa ja ilman tarvetta pelätä ts. tuttua ja turvalliseksi havaittua, ennakoitavaa ja rauhallista. Ympäristöään vahtiva tai sosiaalisen yhteyden puutteesta kärsivä hevonen ei yht’äkkiä pysty levollisesti ja halukkaasti työskentelemään asiakkaiden kanssa. Myös hevosen ruokinnan tulee olla sen fysiologian mukaista, vapaa heinä tai laidun, jotta hevonen ei työskentele asiakkaan kanssa nälkäisenä eivätkä jatkuvasti erittyvät vatsahapot pääse vahingoittamaan hevosen mahalaukkua ja aiheuta kipua. Sairas tai loukkaantunut hevonen, tai koira, ei eettisistä ja asiakasturvallisuussyistä työskentele.

EASEL®’issa hevosmiestaito ottaa mallia johtajatammasta. Orin luonnollinen tehtävä on hankkia itselleen tammoja viemällä niitä toiselta orilta, jolloin sen on nopeasti saatava tamma tottelemaan itseään pystyäkseen pitämään se turvassa ja itsellään. Ori aloittaa tyypillisti ”irtojuoksuttamalla” tamma ja määräilemällä missä se saa seistä jne. Sen jälkeen ori rakentaa tamman kanssa suhdetta ympärivuorokautisesti yhteisen elämänsä ajan. Ihmiset ottavat useinmiten mallia orista pyrkien ensin johtajuuteen esim. pyöröaitauksessa tai ohjasajaen, mutta harvalla on aikaa sen jälkeen rakentaa ympärivuorokautisesti suhdetta. Todellinen johtajuus on ansaittava eikä pelkkä dominanssi auta oria pitämään tammoja itsellään sen enempää kuin ihmistäkään saamaan hevosesta aidosti  tottelevaista. Pakko sosialisoi vain pinnan ja tiukan paikan tullen tai vaatimusten kasvaessa luottamuspula tulee esiin. Terapeuttisessa ja vuorovaikutteisessa työskentelyssä ei ole tavotteiden mukaista laittaa asiakasta dominoimaan hevosta, eikä hevosiin tottumattomalla asiakkaalla myöskään ole yleensä edellytyksiä saavuttaa johtajuutta ohjaus- tai terapiaprosessissa.

Johtajatamma puolestaan tutustuu uuteen tammaan asettamalla ensin omat rajansa. Molemminpuolisen kunnioituksen,  kommunikaation ja luottamuksen rakentumisen myötä ne ehkä ystävystyvät, hoitavat toisiaan, kulkevat yhdessä ja lopulta vuorottelevat esim. varsojen valvomisessa. Myös kesyt hevoset muodostavat elinikäisiä ystävyyssuhteita, mikäli niillä on siihen mahdollisuus. Asiakkaat pyrkivät rakentamaan suhteen samalla tavalla EASEL®-hevosen. Molemminpuoliseen kunnioitukseen kommunikaatioon ja vähitellen rakentuvaan luottamukseen perustuva suhde mahdollistaa leikin ja yhdessä tekemisen vaikkapa ratsastuksen tai valjakkoajon muodossa. EASEL®- hevoset ovat ohjaajilleen myös loistavia kilpakumppaneita, koska suhde on vahva ja luottamuksellinen.

Jotta hevonen on EASEL®-työskentelyyn valmis, sen koulutus alkaa suhteen rakentamisesta isossa aitauksessa tai kentällä vapaana, ei pyöröaitauksessa tai narun päässä, josta se ei pääse pakoon ja tekemään vapaaehtoista yhteistyötä. Suhteen rakentumisen myötä hevonen tulee irtojuoksutuksessa vapaaehtoisesti lähemmäksi, pienemmälle alueelle ja alkaa pian seuraamaan ohjaajaa vapaana. Sen jälkeen voidaan siirtyä pienempäänkin aitaukseen ja riimuun tai suitsiin ilman, että hevonen joutuu taistelemaan pakoviettiään vastaan. Työskentelyyn liittyy turvallinen ja rauhallinen tunnetila, pelon aiheuttamista vältetään. Hoiva vahvistaa luottamuksellista suhdetta ja mahdollistaa rajojen ja vaatimusten asettamisen ilman, että luottamuksellinen suhde kärsii. Suhteen vahvistumisen myötä seuraa vaativampi harjoittelu, agility-esteisiin tutustuminen ja lopulta vapaa leikki. Näin koulutettu hevonen on myös erinomainen kilpakumppani ohjaajalle missä hyvänsä lajissa.  

Ohjaajalla tulee olla hevosen mielessä johtajuus, mutta se on ansaittava. Ohjaajan kanssa suhteen tulee olla kuin hyvä ”äiti-lapsi”-suhde, jossa eläin luottaa ohjaajan hoivaan ja turvaan, saa tehdä omia valintoja sovituissa rajoissa, mutta toisaalta tottelee ohjaajan tarpeen mukaan antamia ohjeita ongelmitta. EASEL®-eläintyöparien koulutukseen pätee sama kuin lasten kasvatukseen; rajoittaa ja komentaa voi vain siinä määrin kuin suhteessa on lapsen/eläimen tarpeista lähtevää hoivaa ja molemminpuolista luottamusta aitoon välittämiseen. Kun eläintyöpari selvästi haluaa olla ohjaajan kanssa eikä pysy siinä vain käskystä, asiakaskin voi nähdä ohjaajan luotettavana ja tilanteet hallitsevana aikuisena, vaikka asiakkaan käsiteltävät asiat olisivatkin vaikeita.